Työn orjat eivät Montun yöstä nousseet tänä vappuna, vaan työn juhlaa vietettiin työn merkeissä. Ja hyvä niin: juttu on napakoitunut (kesto on juhlallisuuksiin sopiva tunti ja vartti), puheet tarkentuneet ja näytteleminenkin on alkanut tuntua mahdolliselta kiinan puhumisen lisäksi.
Vapunpäivänä oli läpimeno, johon saimme kiinalaista koeyleisöä. Väittivät suurimmaksi osaksi ymmärtäneensä mitä puhuttiin ja reagoivat repliikkeihin. Erityisesti heitä tuntui naurattavan Veijon repliikki: "Voitko naida näin nolon miehen?".
Läpimenon pikantti yksityiskohta oli se, että kiinalaisten vanavedessä katsomoon ui hyvin nesteytetty, puolitajuton teekkari, jonka poistin katsomosta siinä vaiheessa, kun hän oli kuolannut eteensä lammikollisen. Mikäli kaveri myöhemmin mitään muistaa, hän ehkä ajattelee, ettei humalansa takia tajunnut mitään näyttelijöiden puheista. Luulen, että se pieni yksityiskohta, että näytelmässä puhutaan kiinaa, meni häneltä ohi.
Tästä välikohtauksesta huolimatta oli pirteä läpimeno. Näyttelijät jännittivät kiinalaista yleisöä, ja puheita meni esitysenergioissa eilistä enemmän sotkuun, mutta oli hyvä, että näyttelijät saivat nyt tuon kokemuksen.
Jo aiemmissa vieraskielisissä proggiksissa huomattiin, että mitä enemmän näyttelijät uskalsivat keskittyä puheen artikuloimiseen ja revitellä sillä, antaa puheen jäsentää kehollisuutta näyttämöllä, sitä energisempi lopputulos ja sitä enemmän puheesta sai selvää. Tämä pitää paikkansa taas. Tällä kertaa kiinalaiset kiittivät artikulaatiota, mutta toonien tarkkuus vaatii vielä työtä. Varsinkin kun tunteet lähtevät liikkeelle ja ääni voimistuu, myös toonit luisuvat paikoiltaan. Samoin äänen muuntaminen tulee vahingossa muuntaneeksi toonikoreografian. Tämä kaikki on toki ymmärrettävää, koska suomen kielessä äänenkorkeus ja korkeusvaihtelu reagoivat vapaasti tunteisiin ja tarkoitusperiin.
Mandariinikiinan toonit näyttävät tältä (pystyakselilla äänenkorkeus, vaaka-akselilla aika):
Vaarana vaanii myös se, että kun repliikit osataan, alkaa puheen rapautuminen "luontevaksi" ja löystyminen, jolloin puhenopeus nousee ja artikulaatio ei pysy perässä, vaan hakee turvapaikkaa tottumuksesta. Vierasta kieltä puhuessa tottumus ohjaa mielellään kieltä suussa etsimään äänteet mahdollisimman läheltä äidinkielen äänteitä. Sitä parempi lopputulos kuitenkin tulee, mitä kauemmaksi uskaltaa horjahtaa näistä tuttuuksista ja antaa kielensä vaeltaa outoihin, uusiin paikkoihin suussa (mandariinikiinassa tällaisia äänteitä ovat esimerkiksi retrofleksiiviset sh, zh ja r -äänteet, joissa kielen kärki taipuu suussa taaksepäin).
Myös vokaaleissa on meille outoja. Tässä kielen asemaa kuvaavassa taulukossa (jonka pystyakseli kuvaa sitä, kuinka ylhäällä kieli on suhteessa kitalakeen eli kuinka auki suu on ja vaaka-akseli sitä, kuinka edessä kieli on suussa) on suomalaiset vokaalit ympyröity sinisellä, kiinalaiset punaisella. Erityisesti keskivokaalit, esim i-äänne, jossa kieli ei ole niin edessä suussa kuin suomen i:ssä (kuvassa ylhäällä keskellä), ovat hankalia:
(Lähde: http://sarajaaksola.com/blogi/?p=1317)
Mutta vappuhattua nostan kyllä opiskelijoiden puurtamiselle. Vera kertoi, että kasvojen lihakset ovat väsyneet kiinan jauhamisesta. Antaumuksellisesti on artikuloinut myös mm. Hegy, jonka molemmat suupielet ovat haljenneet puhumisesta!
Sillä välin kun opiskelijat ovat taivutelleet kieltään ja harjoitelleet kohtauksia, minä olen istunut tietokoneen ääressä väsäämässä suomenkielistä tekstitystä. Eilen sain sen viimein valmiiksi, 730 diaa. Siinä on ollut oma hommansa, koska mandariinikiina ja suomi ovat kovin erirytmisiä kieliä. Yhdelle dialle ei tekstiä voi paljon laittaa, että se mahtuu näytölle ja että luettavuus ja rytmi säilyy. Lauseita on ollut pakko lyhentää, mutta olen yrittänyt olla pahoinpitelemättä Jotunia.
Huomenna perjantaina on yleisölle avoin, tekstitetty läpimeno Teatterimontussa klo 19. Tervetuloa sinne!
Sitten alkaa pakkaaminen ja sunnuntaina pitkä matka Guangzhouhun. Täytyy varustautua lukemisella, musiikilla ja muulla ajanvietteellä, koska odotamme konetta viisi tuntia Pariisissa ja sitten lennämme yön yli Kiinaan.
Päitä ei ole syytä laittaa pensaaseen eikä liioin maalipyttyihin (kuten esityksessä), vaan nupit voi pitää ylpeästi pystyssä, koska opiskelijat ovat tehneet lujasti töitä. He ovat hämmästyttäneet minut jälleen kerran oppimiskyvyllään ja myös kärsivällisyydellään pitää yllä hyväntuulista meininkiä. Tunnelma on säilynyt harjoituksissa pääosin hyvänä, vaikka hermot yhdellä ja toisella ovat aika ajoin tiukoilla, työtä on ollut paljon, aikaa rajallisesti ja vaikeusrima ennätyskorkeuksissa.
Minkä kuulet, unohdat. Minkä näet, muistat. Minkä teet, opit. (Kiinalainen sananlasku.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti