No niin, matkalaukku on pakattu (pohdintaa aiheutti mm. se, millaiset kengät pitää ottaa, kun ulkona on 28 astetta lämmintä ja kaatosade; Guangzhoussa on monsuuniaika). Jokainen on ottanut puvustonhoitajamme Tiina Helinin avustuksella matkalaukkuunsa proggikseen liittyviä tavaroita: minulla on mm. julisteita, ompelulaukku ja lahjoja kiinalaisille isännille, näyttelijöillä tietysti omat esiintymisvaatteensa.
Perjantaina oli yleisölle avoin läpimeno ja katsomo oli niin täynnä, että osa joutui istumaan portailla. Vaihto-opiskelijamme Django ja Hu olivat houkutelleet paikalle paljon maanmiehiään ja -naisiaan. Pääsimme aloittamaan myöhässä, koska kiinalaiset näköjään ovat sitä mieltä, että jos esitys alkaa klo 19, paikalle voi mainiosti saapua klo 19.10. Hanno ilmeisesti kyllästyi odottamaan ja oli laittanut esityksen käyntiin, kun minä olin vielä noutamassa yhtä yliopiston käytäville eksynyttä. Django, joka ei osaa sanaakaan suomea, hoiti urheasti ja parhaansa mukaan suomalaista tekstitystä siihen asti, kunnes juoksin paikalle.
Kiinalaiset reagoivat huvittuneesti esitykseen samoissa paikoissa kuin viimeksi, ja sen verran olen jo käännökseen tutustunut, että Chapman Chenin sanavalinnat tuntuvat uppoavan hyvin (silloin kun teksti äänitettiin nauhalle, jouduttiin välillä keskeyttämään tallennus, koska kiinalaiset lukijat nauroivat niin makeasti). Eli naurua tuntuu synnyttävän ennen kaikkea esitys ja teksti, ei niinkään hassulta kuulostava kiinan puhuminen, vaikka sekin varmaan saa ilosta osansa. Ajatus heikosta, naisten armoilla olevasta miehestä tuntuu kiinalaisista olevan erityisen huvittava. Pelkästään näytelmän nimi on aiheuttanut naurua, kun julisteita on viety kiinalaisiin ravintoloihin.
Laitan tähän vielä pari kuvaa kampaamo Salon Veijosta. Veijon esittäjillä Akulla ja Markuksella on kummallakin pitkät hiukset ja heidän pitää esitykseen tehdä Veijolle soveltuva niljakas kampaus. Minun oli tarkoitus alunperin auttaa heitä tekemään Helinin Tiinan suunnittelema kampaus, mutta Veijot osoittautuivat taitaviksi frisyyrin tekijöiksi, eivätkä kaipaa apua (sitä paitsi olen aika kömpelö tällaisissa asioissa, joten tuskin minusta paljon apua olisi ollutkaan).
Aamulehdessä olikin tänään (5.5.13/B21) artikkeli näyttelijösitä, jotka ovat joutuneet opettelemaan jonkun taidon, kuten keihäänheiton tai kitaransoiton, rooliaan varten (jutussa oli mm. Nätyltä valmistunut Joni Leponiemi, joka näyttelee kirjaimellisesti polvillaan Jyväskylän kaupunginteatterin Shrek-musikaalissa). Tohvelisankarissa kiinan kieli ei ole ainoa uusi asia, jota tekijät ovat opetelleet:
Mutta nyt matkaan. Aamulehdessä (B23) kerrottiin myös golfaaja Mikko Ilosesta otsikolla "Ilonen hakee täysosumaa Kiinasta". Otsikko sopii meihin myös.
Päivitän blogia Kiinasta, mikäli se vain on mahdollista (esimerkiksi Facebookia ja You Tubeahan ei Kiinassa voi käyttää, mutta luulisin että tämä onnistuu). Jollei muuten niin lähetän sähköpostia toimistohenkilökunnallemme, joka saa liittää tekstin tänne blogiin. Stay tuned!
Nätyn (Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön Teatterityön tutkinto-ohjelman) toinen vuosikurssi valmistautuu esittämään Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva -näytelmän mandariinikiinaksi Tampereen ystävyyskaupungissa Guangzhoussa 10.5.2013. Näytelmän on kääntänyt Chapman Chen ja sen on sovittanut näyttelijäntyön lehtori Hanno Eskola, joka myös ohjaa näytelmän. Esitykset suomenkielisellä tekstityksellä Teatterimontussa 21.5, 22.5. ja 23.5 klo 19.
Tohvelisankarin rouva
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti