Vera lähetti kuvaamansa videon, jossa Annuska ja Ella opettelevat ulkoa repliikkejään. Se on takkuista touhua. Hiuksille ja muutenkin.
Huomenna alkaa uusi viikko ja opettelu jatkuu. Kärsivällisyyttä kysytään, koska repliikit pitää ylioppia, toistaa toistamisesta päästyään vielä silloinkin, kun luulee ne jo oppineensa. Tällainen yliopettelu on ylioppilaillekin vaikeaa, sillä se poikkeaa suomenkielisisten repliikkien opiskelusta, jossa sisältö auttaa muistamaan. Niin kauan kun vieraskielisten repliikkien opettelu tapahtuu näyttämön ulkopuolella, repliikit leijuvat ilmassa, kiinnittymättä mihinkään. Kun toiminnat täsmentyvät näyttämöllä, myös opiskelu vähitellen helpottuu ja konkretisoituu. Lihasmuisti tulee avuksi, sanat kiinnittyvät eleisiin, kaivertuvat lihaan.
Ja sen jälkeen niitä voi olla sitten vaikea unohtaa: jotkut Nätyn ensimmäisessä vieraskielisessä proggiksessa mukana olleista muistavat vieläkin joitain repliikkejään ulkoa. Ja opettelusta on sentään lähes 18 vuotta aikaa. Suomenkieliset repliikit sen sijaan usein haalistuvat muistista varsin nopeasti, kun näytelmää ei enää esitetä.
Opiskelijat alkavat löytää omia oppimisstrategioitaan: joku opettelee visualisoimalla, joku yrittää löytää samankuuloisia sanoja suomesta muistiankkureiksi, joku ajattelee lausetta laulunopiskeluna. Monet kuuntelevat uudelleen ja uudelleen nauhaa, jossa natiivit puhuvat tekstin kiinaksi. Ihminen muistaa kaikilla aisteillaan, ja kaikki keinot on syytä ottaa käyttöön. Repliikkejä voi maistella, tuntea, nähdä.
Lopussa kiitos seisoo, uskotaan siihen. Sitä ennen täytyy sietää sitä, että se horjuu ja kaatuilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti