Tohvelisankarin rouva

Tohvelisankarin rouva
kuva: Markku Mäkiranta

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Lost in Translation




Tänään käytiin vaihto-opiskelijoiden kanssa plarin tekstiä vielä läpi, koska olivat löytäneet käännöksestä korjattavia asioita ja halusin vielä kielenopettajamme Jin Renin mielipiteen muutoksista. Puuha oli hidasta, koska he eivät olleet aina asioista samaa mieltä. Ongelma kai on siinä, että kääntäjä on kotoisin Hong Kongista ja käyttää käännöksessä kantonin sanoja mandariinin joukossa ja muualta Guangzhouhun muuttaneille opiskelijoille jotkut kääntäjät käyttämät sanat ovat vaikeita ymmärtää.

Kiinan kielessä on kiehtovaa se, että kirjoitettu kieli on mykkä. Kuvakirjoitus ei anna mitään neuvoja siitä, miten sana sanotaan. Kaikki kiinalaiset ymmärtävät samaa kirjoitettua kieltä, mutta he puhuvat sitä täysin eri tavoin eri puolella Kiinaa, eivätkä voi ymmärtää toistensa puhumaa kieltä.

Täällä ajattelemme usein, että ääni on vain kielen soiva alusta, mutta kun ajattelee kiinaa, tulee selvemmäksi, että ääni ei todellakaan ole osa kieltä vaan itsenäinen tekijä, joka ankkuroi puhujan olemassaolonsa ruumiilliseen perustaan. Eikä se ole oikeastaan osa ruumistakaan, koska ääni on sijoittumaton, aina saman aikaisesti kehon sisäpuolella (resonanssituntemuksina) ja kehon ulkopuolella (kuultuna äänenä). Ääni on siis välitila, sidosaine, joka solmii kielen ja ruumiin yhteen.

Oli kyllä hauskaa ja mieltämyllertävää seurata, kun kiinalaiset keskustelivat käännöksestä. Tuli eteen sellainenkin sana, josta he sanoivat, että sitä käytetään tekstissä vanhahtavasti. Vanhahtava tarkoitti noin 3000 vuotta vanhaa...

Joitakin muutoksia teimme tekstiin myös siksi, että ei tulisi huvittavia väärinkäsityksiä huolimattoman lausumisen vuoksi. Hieman väärin suhautettu sibilantti muuttaa innostavaa tarkoittavan sanan merkityksen ronskiksi suuseksiksi. Kiinaa saa siis todella puhua kieli keskellä suuta.

Kiinnostavaa oli myös kuulla kääntäjän kielikuvista: kun Jotuni puhuu "tieteellisesti hauskasta luonnonoikusta", kääntäjä kuvaa samaa mahdottomuutta vanhalla kiinalaisella taruolennolla eli kivestä esiin hyppäävällä apinakuninkaalla.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mutta miksi apinakuningas hyppää kivestä? Apinakuningas on mahtava ja kivi noin yleisesti ottaen hieno juttu, mutta tässä näytelmässä? :-)

Tiina Syrjä kirjoitti...

Kyse on kiinalaisesta sanonnasta, jolla kuvataan, että joku asia on yliluonnollinen ja mahdoton.